En tiedä mistä aloittaa, miten pystyisin helpoiten kertomaan.
Kaikki tiivistyy lauseeseen "minulla on ollut ja tulee olemaan ongelmia".
Aikaisemmin olen pitänyt blogia, mutta poistin sen pienen elämänparannuksen myötä. Ei olisi pitänyt, se oli virhe. Olen nyt pahemmassa tilanteessa kuin silloin. Kirjoitan päiväkirjaa netissä ja käsin. Nyt kirjoitan blogia, josta tulee luultavasti minulle läheisin.
Olen aina ollut auttaja ja kuuntelija. Tosin tykkään itsekin puhua hyyyyvin paljon, mutta kuuntelen myös ihmisiä. Taidan jollain tasolla olla epävarma itsestäni. Olen yrittänyt auttaa syömishäiriöisiä, masentuneita ihmisiä. Olen aina ollut kolmas pyörä, aina auttanut muiden riidoissa ja parisuhdeongelmissa. Olen aina ollut olkapää toisille.
Koen, että olisin ehkä paras apu myös itselleni.
Ajatus lähti tavallisena päivänä liikkeelle. Voisin laihduttaa vähän. Terveellisesti. Jep, laihdutus alkoi terveellisesti, mutta intensiivisesti. Puolen vuoden jälkeen terveellisyydestä ei ollut tietoakaan, 10 kilosta ei ollut tietoakaan.. Onnistuin paremmin kuin olisin luullut, mutta silmäni olivat kuin vääristävät Linnanmäen peilit. Mikään ei riittänytkään. Masensi syödä se yksi mandariini päivässä. Masensi, että liikuin vain 3 tuntia tänään.
Lukio. Ihana lukio toi minulle taas elämänvoimaa. Kunnes se taas vei sen. Kun täytin 18, kaikki alkoi menemään päin helvettiä taas kerran. Kesällä masennuin niin syvälle, sain hermoromahduksen. Samalla halusin, että kaikki taas pitäisivät minusta eivätkä jättäisi joukon ulkopuolelle. Halusin, että poikaystäväni haluaa vain minut, halusin pitää hänet itselläni. Tiedän nyt, että pystyn pitämään hänet ilmankin laihdutusta, mutta minun pääni ei kestä itseäni näin.
Näin syöksyin taas alaspäin elämässäni. Psykologilla alkoi käynnit, ne eivät ole vielä auttaneet. Olen äärettömän suurissa mitoissa, voisin laihduttaa tältä istumalta vähintään 15kg niin olisin samoissa mitoissa kun ennen. Nyt aion tehdä sen, blogi pitäkööt minut ruodussa. Näytän, että minäkin olen ihminen ja tyttö, kaunis ja laiha kenestä kaikki pitävät. Kukaan ei pysty estämään minua. Haluan, että minua ei enää ikinä jätetä niinkuin tehtiin. Toisaalta, minulla ei ikinä ole ollut HYVÄÄ ystävää, joka ei hylkäisi. Muilla on ollut, minulla ei. Kai minussa on jotain vikaa?
En kannusta ketään tähän. En minä tätä halunnut. Se vain tuli ja pysyy. Enkä edes halua siitä enää pois, koska menetän osan identiteettiäni. Olen ikuinen laihduttaja.
Mutta tällä kertaa laihdun.
Tänään 1300kcal.
Huomenna 500kcal.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
make my day