Ihan uskomaton uupumus ja suru. Tänään ei tosiaankaan ole ollut päiväni.
Eilinenkään ei ollut. Illalla sain taas varmaan hermoromahduksen tyyppisen kohtauksen. Ahdisti aivan älyttömän paljon, purskahdin itkuun lähes joka toinen minuutti ja teki mieli hajottaa pää, että se olotila lakkaisi. Vasta uni auttoi, muttei sekään rauhoittanut tarpeeksi.
Tänään on ollut kamalaa. Koulussa kaikki oli vielä suhtkoht hyvin, mutta kun menin töihin.. Väsytti niin saatanasti, että en pystynyt keskittymään. Sitten alkoi masentamaan, vituttamaan ja surettamaan että meinasin alkaa itkemään töissäkin! Tein virheitä ja olin hidas. Tein kaiken väärin. Lopuksi sain vielä kuulla siitä, vaikka päivä oli helvetin kiireinen muutenkin. En halua kuulla mitään negatiivista silloin, kun olotila on juuri se.. Musersi mun itsetuntoa roimasti alaspäin.
Nyt yritän ottaa rauhassa kotona ja voisin mennä nukkumaan. Tekis oikeesti mieli vaan nukkua, nukkua ja nukkua.. Tuntuu, ettei tää elämä ole mua varten. Ja jos on, niin en ainakaan jaksa elää sitä.
Huomenna on viimeinen työvuoro THANK GOD. Mutta viikonloppu tulee rasittamaan taas ihan liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
make my day