Solve me.

Sisälläni on ontto ja kylmä aukko. Pääni tuntuu olevan usvan keskellä. En halua ajatella tulevaa, en haluaisi nähdä ketään. Nyt on liian rauhallista kaiken ollakseen hyvin.. Tänään tipuin taas pari porrasta alaspäin elämässäni. Tuntuisi liian suurelta saavutukselta kavuta takaisin onnellisuuden huipulle, koska se hetki huipulla voidaan laskea sekunneista korkeintaan minuutteihin. 

Kaikki vain tulevat ja repivät minua alaspäin. En enää jaksaisi pyristellä vastaan. Voitte viedä minut pois nyt.

Huomenna pitäisi jaksaa olla taas hypersosiaalinen.. En ymmärrä miten oikeasti tulen jaksamaan huomisen. En voi kuitenkaan käpertyä vilttiin ja käydä nukkumaan, koska pitää jaksaa olla mukana tämän maailman kanssa. Kaiken kanssa. 

Normaalisti kumoaisin heti ajatuksen, joka on päässäni tai en ainakaan sanoisi sitä ääneen. Nyt kuitenkin sanon, että en tosiaankaan toimi itsekkäästi jos kerran haluaisin jonkun tekevän minut oikeasti onnelliseksi. Ostan ihmisille lahjoja, teen niitä, uhraudun asioiden eteen, kuuntelen, autan, menen, maksan, alistun ja lista jatkuu loputtomiin. Mutta kauheinta on, että jos lopetan kaiken tuon, jään AIVAN täysin yksin. Ehkä kaikilla on kaikki hyvin, jonka vuoksi he eivät halua auttaa minua.. Tai tehdä minulle mitään hyvää. Täytin 18 vuotta ja en nähnyt ketään kaveritytöistäni. En edes juhlinut paljoakaan synttäreitäni. Moni muisti, kiitos facebookin mutta onnitteluissa ei ollut mitään lämmintä tarkoitusta. Minulle ei tehty valtavaa korttia, en saanut keneltäkään ystävältä mitään lahjaa.. Minua hädin tuskin muistettiin, ja sen takia tuntuu pahalta, että olen omasta mielestäni tehnyt tuhatkertaisesti enemmän hyvää niille ihmisille.. En vaadi mitään materialistista, mutta haluaisin tuntea sen, että joku joskus vaatisi olemassaoloani.

Pilvet liikkuvat hitaasti pohjoisesta etelään. Valuvat lämpimään. Tuhkana voisin lentää niiden mukana pois täältä, minne en mahdu.

Toivoa kuitenkin on. Toivon vaikka sitten koko loppuelämäni. Haluaisin toki käyttää delete-nappia kohdallani, mutta se ei ole mahdollista niin helposti. En edes jaksaisi kuolla pois. 

Ehkä täytyy olla tapaturma-alttiimpi.

Voisin haluta laihtua ihan olemattomaksi.

Broken heart.

Tällä kertaa ei henkisesti.. En tajua tätä, että nyt yhtäkkiä oon alkanut kunnolla kiinnittämään huomiota tohon vamppiin sydämeen joka tykyttää niin oudosti välillä. Tänäänkin on varmaan 20 kertaa sydän lyönyt niin, että henki salpautuu osittain. Esimerkiksi äsken treenatessa... Ja kun istuin tässä lukemassa muiden blogeja.. Ylämäissä, alamäissä, makuulla ennen nukkumaanmenoa, joka puolella. Pistää vähän miettimään että mikä on vialla.. Ehkei pidä panikoida, sehän voi johtua vaikka väsymyksestä tai stressistä tai jostain.. En tiedä. Mutta noi ongelmat mitkä aina on tuolla rinnassa laittaa vähän epäilemään omaa kuntoa.. Ehkä se johtuu jostain lihasjännityksestä.

Mutta tosiaan eilen ja tänään olen vetänyt kunnon treenit! Ihanan helpottava olo, että on päässyt vihdoinkin liikkumaan ja tekemään kaikkea! Oon kuitenkin ollut vähän allapäin taas.. Kiukuttelin tänään kullalle tosi paljon, kun olin päivällä niillä käymässä. Se oli tyhmää ja kostautui taas nyt illalla. Katumus... Se kuitenkin kertoo välittämisestä ja kertoo että mun osalta ei tunteissa ainakaan ole mitään vikaa. 

Nyt pitää pari päivää jaksaa, on musikaalijuttuja ymsyms.. Lauantaina meen sitten kummiutumaan ja illalla on kunnon kemut pleikassa! Jesjesjes, tulee todennäköisesti superkiva viikonloppu! :) Nyt toivotaan parasta, että pystyn pitää pääni kylmänä ja en jotain masentele.. Mulla on tällä hetkellä aika kova ikävä nukkumaan kullan viereen kun mokailin tänään taas niin paljon.. Pitäis aina muistaa, että ei leiki lasta silloin kun on mahdollisuus nauttia kaikesta.

Pahoittelen hiljaisuuttani.

Viikonloppu oli taas vaihteeksi niin vauhdikas, ettei ole oikein tullut kerrottua mitään.. Viime viikollakaan ei tapahtunut kauheasti mitään erikoista. Lähinnä olen vain ollut ja niin edespäin. Paitsi tosissaan, koko viikonloppu oli aika hc kaikella tapaa. Nyt väsyttää ja ei jaksa tehdä mitään.

Olen selvinnyt masennus-fiiliksistä puolet ja puolet. Joinain päivinä ei ole ollut mitään, mutta sitten taas toisina tullut aika paska fiilis ihan ilman syytä. Ehkä siihen on vaikuttanut myös se, ettei ole pystynyt treenaamaan.. Mutta ajattelin jo tänään skarpata ja siis treenata ja tehdä kaikkea järkevää. Pitää kylläkin mennä aikaisemmin nukkumaan... :) Muuten hajoaa pää.

Ei ehkä pitäisi sanoa näin, mutta melkeinpä odotan taas sitä romahtamis-olotilaa, joka tulee aivan varmasti pian.. Se tulee kuitenkin aina. Toivottavasti ei niin kovana tällä kertaa..

Romantic way.

Viikonloppu sujui oikein hyvin ja olen ollut jopa melko pirteällä päällä. Tietenkin on tullut hetkiä, jolloin olen taas meinannut vajota siihen melankoliseen olotilaan mutta ei kuitenkaan.. Oon yrittänyt tsempata itseäni pysyäkseni taas hetken aikaa pinnalla. Tautikin on lähtenyt nyt paranemaan ja oikeastaan en enää ole kipeä. Terveys kuitenkin toi koulun mukanaan ja ei tosiaankaan jaksaisi.. Ehkä se vetää mua alaspäin, tai ainakin tuntuu siltä, koska heti tänään on ollut vähän haikeampi olo.

Olen ollut myös älyttömän rakastuneella ja romanttisella mielellä! Ja koska masennus syö paljon muita tunteita, on hyvä, että ne palautuu näin. Tuntuu, että saisin hengitettyä hieman sen otteesta ja kaikki muuttuu helpommaksi.

Lisäksi on ihania uusia kappaleita soitettavaksi pianolla, johon voi oikeasti purkaa kaiken pahan olon. :)

Tänään on luvassa vain matikan lukemista tai lähinnä, tekemistä, mutta menen kuitenkin kullan luo yöksi. Tuntuu hyvältä vaihtoehdolta eikä edes pelota vastoinkäymiset! Silti kummittelee mielessä taas se suuri masennus-aalto ja että tipun taas sen pohjalle... Ei tiedä millon se tulee, missä tilanteessa ja mitä sitten taas tapahtuu. En jaksaisi olla ärsyttävä tai surullinen, koska se vaikuttaa niin paljon läheisiin. Mutta en oikeasti pysty mihinkään muuhun, jos alkaa masentaa. Tarvitsisin muita ihmisiä silloin tueksi, mutta kukaan ei ymmärrä. 

Kummallista!

Heräsin tänään toiseen päivään iloisena. Uusi päivä alkaa, ja olen energinen ja iloinen. Tuntuu, että takanapäin on valavan suuri ja musta ukkospilvi, tai pitkä ja ahdistava painajainen. Tiedän, että se nousee taas ajallaan tai näen sen taas ajallaan, mutta tällä hetkellä on kyllä niin aurinkoista ja olen onnellinen!

Kuume laski myös toissapäivänä. Eilen kävin lääkärissä ja sain lääkkeet silmätulehdukseen, korvatulehdukseen, poskiontelontulehdukseen ja tulehdukseen jossai muualla.. Mutta siis aikamoinen setti. Ehkäpä nyt paranen. :) 

Kaikki on hyvin, juttelin kullan kanssa.. Tämä on pakko saada toimimaan. Jo eilen oli paljon helpompaa ja ihanempaa ja tänään pääsen sinne yöksi. Mulla on ollut niiiiiiiin kamala ikävä ja nyt pääsen nukkumaan hänen viereensä. Parasta vähään aikaan. :)

Haluaisin uskoa, että paha olo loppuu joskus. Että pystyn elämään tälläisellä olotilalla ja mielialalla läpi elämän. Kaikki tuntuu nyt hyvälle ja kaikki on hyvin. Ikävöin tosin ystäviä ja ulkomaailmaan, mutta kohta sinne pääsen jos hoidan itseni kuntoon. Onneksi pääsen edes sinne kultsille, muuten alkaisi hajoamaan pää..... :D

Day 4.

Neljäs päivä ja sama kuume, sama tauti, samat olotilat.. Tai itseasiassa vielä pahemmat. Kuten arvasin, komplikaatioita ja paskaa niskaan, ja nyt on kaikki niin sekaisin, etten enää pysy mukana. Tänään on päätöksien teko-päivä. 

Eilen oli hyvin _normaali_ lauantai-ilta: katsoin nyyhkyelokuvaa yksin puoleltaöin. Sen ideologian mukaan ymmärsin, että elämäni on aivan perseestä. En varmaan millään osa-alueella ole iloinen. 

En kestä sitä, että olen vain joku jolla ei ole mitään väliä. Tuntuu, että vaikka juttelen ihmisten kanssa, tosi läheistenkin ihmisten kanssa, olen kuin jonkun näkymättömän verhon takana ja kukaan ei ota juttuja tosissaan tai ei ymmärrä. Tai ei kuuntele. Vaikka kuinka yritän pitää suhteita ja välejä yllä, kaikki kusahtaa AINA. 

Nyt sitten tosiaan istun yksin, kuumeessa, muutenkin paskassa olossa oman huoneen sängyllä ja mietin, että mikä meni vikaan? Mussa on sitten varmaan joku geneettinen virhe mitä itse en huomaa, mutta kaikki muut tajuavat. Vai olenko liian tyly? Vai kenties liian kiltti? Annanko ihmisten kävellä päältäni vai onko se juuri toisinpäin?

En tiedä. Nyt lähinnä haluaisin, että joku ampuisi minua päähän. 

Vielä pieni loppukevennys: -3kg! Jeeeeeeee....... 

Kuume.

Juuri tänä viikonloppuna. Miksi helvetissä?? Mun piti nähdä kavereita ja tän piti olla superkiva viikonloppu.. Nyt makaan yksin kotona kuumeessa ja tää on aivan perseenreiästä.

Yksi hyvä puoli on se, että laihdun. En jaksa syödä.


Mulla tulee kohta taas joku itkukohtaus varmaan.. Kullan pitäisi tänään tulla meille ja luulin että se jäisi yöksi, kun ei viikonloppuna ehkä nähdä enää.. Mutta nyt se pistää vastaan ja haluaisi vielä illalla tehdä jotain. Kävisi täällä ja lähtisi pois. Oikein vai väärin? Jos se pyytäisi mua vaikka koko viikonlopuksi sen luo jos se olisi kipeä, niin mulla ei olis mielessäkään muuta kuin se. En ymmärrä miten se pystyy tohon.. Mun edelle menee sekoilu, vaikka se voi sekoilla ihan hyvin huomennakin. Toisaalta, ei sen tarvi kärsiä mut kipeyden takia, mutta olis se nyt ees jotenkin mukavaa että se joskus asettais mut edelle. Mulle tulee niin paha mieli kun tiedän ettei se jää.. Ja koska tätä jatkuu vaan koko ajan, niin mä en oikeasti enää jaksais pitää tosta ihmisestä kiinni. Toi käytös osoittaa sen, ettei se rakasta mua niinkuin minä sitä. 


Tuntuu pahalta. :(

Make me happy?

En ymmärrä.. Tällä hetkellä olen neutraali. Mut voi saada nyt super hyvälle tuulelle tai sitten aivan kauheeseen suruun.. En tiiä kallistuuko tää kuitenkin jälkimmäiseen, vähän vaikuttaa ja tuntuu siltä. Odotan silti toivekkaana perjantaita, kun näen kavereita. 

Vatsa ja jalat ahdistaa. Menkää pois, kiitos.

Pelottaa että kohta taas tapahtuu jotain ja kaikki menee pilalle. Sen tiedän, että huominen ainakin on helvetin yksinäinen. Menen yksin ostamaan takkia.. Sitten on joskus laulutunti ja sen jälkeen ei mitään. Varmaan taas yritän masentaa itseäni kun ei mitään muutakaan tekemistä ole ainakaan näillä näkymin. Kuulostaa kyllä karulta.. Taas yksin. Ja tosissaan en haluaisi olla hetkeäkään yksin. 

Toisaalta haluan tehdä jotain tosi räväyttävää! Ehkä pitäisi harjotella enemmän kaikkia musikaalijuttuja, ehkä pitäisi keskittyy omiin harrastuksiin ja ehkä edetä joskus niiden saralla? Tiedän, että musta tulee vielä jotain! Pakko tulla.. Haluan näyttää että pystyn siihen. Se on kuitenkin tärkeintä nyt. Ei mun tarvitse sekoilla niinkun muut. 

Minä en ole niinkuin te. Olen jotain enemmän ehkä? Tehkää mitä haluatte, minä teen mitä minä haluan ja teen parhaani jotta onnistun siinä.  

Ei..

EIEIEIEIEIEIEI ei! 

Taas. Vittu taas vitun kerran?! Luulin että mun pää kestää ehkä vähän paremmin, ehkä mä nyt jaksan ja pystyn oikeesti tähän ja kaikki ehkä muuttuisi paremmaksi..

Mutta ehdin unohtaa, että minä olen minä, enkä muuksi muutu, ja mä en oikeesti MERKITSE YHTÄÄN MITÄÄN! Ei voi oikeesti perua kaikkea, en kestä noita fiiliksiä, jään taas aivan vitun ulkopuolelle ja mä oikeesti hyppään junan alle koska en kestä tätä olotilaa... Mä olen nyt aivan älyttömän rikki taas. Ja koska tää tipahdus tuli, niinkuin yleensä, niin osaan kuvitella loppuviikon mielialan.... Mulla meni kaikki taas pilalle, enkä kestä näitä vastoinkäymisiä. Haluan tappaa itseni.

Tuntuu etten saa henkeä. Tai oksettaa.

Onneksi tänään ees syömiset.. No ehkä nyt yhteensä joku 300-400 kaloria syöty ja se on tän päivän saldo, thank god.

En jaksa enää tehdä mitään tiettyjen ihmisten kanssa. Paskat, joku menee AINA, IHAN VITUN AINA MUN EDELLE! Nyt en tosiaankaan jaksa, tuntuu että mun pää hajoaa tuhansiksi kappaleiksi ja kaikki on aivan täysin perseestä. Saan varmaan kohta taas hermoromahduksen??????? Kuinka oikeesti voin vihata tyhmyyttäni, miks en voi olla pitkävihanen, miks EN USKALLA VIEDÄ PÄÄTÖKSIÄ LOPPUUN?!!? Oon niiiiiiiiiiin vihanen taas itelleni. Niin helvetin vihanen.......

Voisinpa oksentaa

Tää hylkääminen on nyt lopullisesti vienyt mut siihen pisteeseen, että en enää tunne itteäni ollenkaan arvokkaaks. Täytän elämäni taas laihdutuksella. Se ainoastaan tuo mulle hyvän olon.. Miinuskilot.

Mutta tämä on ehkä totaalinen romahdus. En tiedä, parempaan? Ehkä, toivon niin. Mä sulkeudun nyt itseni sisälle. Ette voi enää satuttaa mua. Kukaan ei voi. Nyt loppui.

Tämä on minun elämäni.

Ei olisi pitänyt taas herätä.

En voi uskoa, että pahoitin mieleni jo alle tunnissa heräämisestäni.

Meni täysin kiinnostus uuteen viikkoon. En jaksa elää näitä päiviä.
Koska työnnät minut pois elämästäsi. Työnnän kohta itseni pois tästä elämästä.. 

En jaksa päiviä kanssasi. 

I want changes.

Tuntuupa tyhjältä. Ja uskomattoman tylsältä.
Olen taas yksin hereillä kullan luona... Koska tuli illalla paha mieli. Oltiin oltu viettämässä iltaa viinin yms. kanssa, ja tultiin tänne jatkamaan. Mulla oli kerrankin nälkä, olisin halunnut syödä ihan vähäsen ja siihen kulta sanoi että heitän ne kuitenkin pois, en syönyt eilenkään... No on taas aika vammasta! Sillon ei tosiaankaan tehnyt mieli syödä, koska olin ihan täynnä. Mutta eilen oli oikeasti nälkä. Ja nyt aamulla. Olen ollut 17 tuntia syömättä.

Tästä hyvästä sain tosin taas kunnon puhdin päälle. Nyt taas jaksan keskittyä tähän laihduttamiseen. Ylppäritkin on ohi tältä syksyltä. Mutta tosiaan, eilen sitten tuli tosi paska fiilis tosta kaikesta ja menin nukkumaan yhdeltä vaikka muut jatkoivat ainakin aamu neljään...

Nyt on sämpylät menossa kohta uuniin, sitten pitää vaan odottaa että tuo yksi herää.

Tänään on ERITTÄIN hyvä päivä treenata! En jaksaisi odottaa iltaan, kun pääsen tekemään kunnon treenin. Lihaskuntoa... <3 Ja nää ruokailutkin menee varmaan suht hyvin. Syön nyt vähän aamulla, jos jaksan, ja illalla uudestaan. I can do it!