Long days.

Nukkuminen taisi auttaa eiliseen ahdistavaan olotilaan. Olen ehkä vähän enemmän järjissäni tänään, toivottavasti ainakin. 

Kävin eilen pitkästä aikaa ulkona lenkillä. Nyt jalat on aika jumissa, mutta ainakin tietää tehneensä jotakin. Tämä päivä menee taas lukiessa ja treenatessa. Varmaan myös huominen... ja torstai.. ja perjantai.. 
Sais lähteä vähintään se kilo kyllä tällä viikolla. En kestä jos junnaan koko ajan paikallaan. 

Naistenpäivä. Maailman turhin päivä. Ikinä en ole saanut mitään poikaystäviltä tai keltään pojalta. Ainoastaan naiset muistavat tämän päivän. En edes ole varma pitääkö siitä olla iloinen että on syntynyt naiseksi.

Välillä tuntuu, että vaaka on paras ystäväni. Se on saanut minut huomattavan usein iloiseksi.

Paskaa sataa taivaalta.

Tää päivä on taas huono. Niin helvetin huono. 

Migreeni ja kaikki menee päin vittua. Paitsi paino. Olen onnistunut tiputtamaan sitä aika hyvin. Kilon viikossa vähintään. 

Voisipa olla jo huominen. Ehkä kaikki voisi olla taas paremmin.

Going all the time.

Tähän väliin on mahtunut penkkarit, abiristeily ja synttärit, joten juhliminen on ollut aika rankkaa ja kaikki muu vähän jäänyt. Olen onneksi tiputtanut kilon vähintään pois kokonaan. Nyt enää kolme kiloa seuraavaan tasakymppiin.


Tänään olen syönyt vihreän omenan, salaattia ja mokkapalan. Kaikesta tästä tulee yhteensä maksimissaan 500 kaloria. Illalla ajattelin syödä vielä leipäpalan tai hedelmän. Pitää lukea bilsaa ja treenata.


Nyt on niin hyvä meno päällä. Kyllä mä jaksan laihduttaa itseni kauniiksi ja musta tulee kaunis. Haluan olla parempi kuin muut, jotka on tulossa väliin... Haluan sinulle parasta.

Ei..

Tässä pisteessä taas ollaan. 
Maailma, jossa tapahtui niin pieni asia, joka oli minulle liian suuri, rikkoi taas käsitykseni onnellisesta. Mulla ei taidakaan olla mitään omaa ja kaikenlisäksi olen täysin vääränlainen ihminen.
Mussa ei ole mitään, mistä voisi olla ylpeä tai mitä voisi arvostaa.

Mun on pakko laihtua, että voisin olla edes jostain asiasta onnellinen. Ehkä laihuus tuo minulle onnen takaisin. Toivon sitä.

Voi apua :(

En ole tajunnut, että kaikki voi vierähtää näin nopeasti! Pyydän anteeksi, etten ole päivittänyt mitään.


Tässä alkaa olemaan opiskelut loppusuoralla, alkaa pian uusi elämänvaihe. Kirjotukset lähestyy, huomenna loppuu koulu muuten. Olin Pariisissa viikko sitten ja rakastuin täysin siihen kaupunkiin. Oli ihana reissu, ruoka oli hyvää ja sää mahtava! Vähän irtiottoa tästä muusta kaikesta paskasta..


Tai no, on sujunut ihmeellisen hyvin. Mun mielialat ja -olot on ehkä vähän vaihdellut. Tosin oon ollut myös aika ilonen, sillä laihdun jostain syystä itsestään. Syksystä on tippunut joku neljä kiloa, vaikken edes ole kauheasti panostanut itse laihduttamiseen. Ei ole kauheasti masentanutkaan. Eniten häiritsee ehkä mun mustasukkaisuus, joka ei ikinä varmaan tule hellittämään.


Haluaisin olla kaikkien ihanien ihmisten ystävä ja olla vähän rauhallisempi. Toivottavasti saisin laihdutettua vielä lisää! Puoli kiloa vähintään tällä viikolla voisi lähteä :) Oon vaan taas vähäsen kipeä, eli se saisi vähän helpottua ennenkun pystyn taas treenaamaan.