Viikonloppu sujui oikein hyvin ja olen ollut jopa melko pirteällä päällä. Tietenkin on tullut hetkiä, jolloin olen taas meinannut vajota siihen melankoliseen olotilaan mutta ei kuitenkaan.. Oon yrittänyt tsempata itseäni pysyäkseni taas hetken aikaa pinnalla. Tautikin on lähtenyt nyt paranemaan ja oikeastaan en enää ole kipeä. Terveys kuitenkin toi koulun mukanaan ja ei tosiaankaan jaksaisi.. Ehkä se vetää mua alaspäin, tai ainakin tuntuu siltä, koska heti tänään on ollut vähän haikeampi olo.
Olen ollut myös älyttömän rakastuneella ja romanttisella mielellä! Ja koska masennus syö paljon muita tunteita, on hyvä, että ne palautuu näin. Tuntuu, että saisin hengitettyä hieman sen otteesta ja kaikki muuttuu helpommaksi.
Lisäksi on ihania uusia kappaleita soitettavaksi pianolla, johon voi oikeasti purkaa kaiken pahan olon. :)
Tänään on luvassa vain matikan lukemista tai lähinnä, tekemistä, mutta menen kuitenkin kullan luo yöksi. Tuntuu hyvältä vaihtoehdolta eikä edes pelota vastoinkäymiset! Silti kummittelee mielessä taas se suuri masennus-aalto ja että tipun taas sen pohjalle... Ei tiedä millon se tulee, missä tilanteessa ja mitä sitten taas tapahtuu. En jaksaisi olla ärsyttävä tai surullinen, koska se vaikuttaa niin paljon läheisiin. Mutta en oikeasti pysty mihinkään muuhun, jos alkaa masentaa. Tarvitsisin muita ihmisiä silloin tueksi, mutta kukaan ei ymmärrä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
make my day