Neljäs päivä ja sama kuume, sama tauti, samat olotilat.. Tai itseasiassa vielä pahemmat. Kuten arvasin, komplikaatioita ja paskaa niskaan, ja nyt on kaikki niin sekaisin, etten enää pysy mukana. Tänään on päätöksien teko-päivä.
Eilen oli hyvin _normaali_ lauantai-ilta: katsoin nyyhkyelokuvaa yksin puoleltaöin. Sen ideologian mukaan ymmärsin, että elämäni on aivan perseestä. En varmaan millään osa-alueella ole iloinen.
En kestä sitä, että olen vain joku jolla ei ole mitään väliä. Tuntuu, että vaikka juttelen ihmisten kanssa, tosi läheistenkin ihmisten kanssa, olen kuin jonkun näkymättömän verhon takana ja kukaan ei ota juttuja tosissaan tai ei ymmärrä. Tai ei kuuntele. Vaikka kuinka yritän pitää suhteita ja välejä yllä, kaikki kusahtaa AINA.
Nyt sitten tosiaan istun yksin, kuumeessa, muutenkin paskassa olossa oman huoneen sängyllä ja mietin, että mikä meni vikaan? Mussa on sitten varmaan joku geneettinen virhe mitä itse en huomaa, mutta kaikki muut tajuavat. Vai olenko liian tyly? Vai kenties liian kiltti? Annanko ihmisten kävellä päältäni vai onko se juuri toisinpäin?
En tiedä. Nyt lähinnä haluaisin, että joku ampuisi minua päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
make my day