Tätä vihaan kaikista eniten, koko sydämestäni. PERJANTAI YKSIN. Sattumoisin olen taas kipeä, sattumoisin kaikki muut tekee tänään jotain ja mun ahdistus kasvaa mittaamattomiin lukemiin. En ymmärrä miten kestän tämän päivän. Tekisi mieli mennä nukkumaan ja nukkua huomiseen iltaan asti, että kulta tulee yöksi. En edes jaksaisi olla kotona huomenna. Haluaisin tehdä jotain. Tuntuu toivottomalta.
Otan kaiken taas niin pahasti itseeni. Minuutit tuntuu ikuisuuksilta.. Sekunnit vielä pidemmiltä. Huomiseen on monta ääretöntä ajanjaksoa.
Tänään vietän päivän maantiedon kirjan ja neulomisen parissa. Yritän hoitaa flunssan pois nopeasti. Onneksi on asioita joita odottaa; huominen ja maanantaina saan leiman ihooni. Ikuisiksi ajoiksi. Seuraava tulee olemaan Fenix-lintu. Se kuvastaa uudelleensyntymistä. Tai jälleensyntymistä.. Sitä tosiaankin tarvitsisin.
Pelottaa, että miten tänään mun päälle käy. Ei varmaankaan hyvin. Vainoharhat, mielikuvitus, kaikki tulevat viimeistään siinä vaiheessa kun oon vaipumassa uneen. Siinä vaiheessa kaikki on kauheaa. Kun sen rajan ylittää, vaipuu syvään uneen ja useimmissa tapauksissa, painajaisiin. Aamulla on hyvä herätä, koska tietää sen olevan uusi, VAPAA päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
make my day