Lunta ja pakkasta.

Olen jostain syystä odottanut tätä säätä.

Pahoittelen, etten ole kirjoittanut mitään. Ei oikeastaan ole tapahtunutkaan mitään erikoista. Olen vain ollut, elänyt. Tai en tiedä voiko sitä kutsua elämäksi. On ollut kuitenkin hyvin rauhallinen ja tasainen olo, ja poikaystävän kanssa on ollut ihanaa. 

Tuntuu siltä, että elän joka päivä elämääni, mutta en oikeasti kuitenkaan ELÄ sitä. En muista tapahtumia, on ehkä vaikea keskittyä olennaiseen. Mutten ainakaan muista mitään. Kaikki tuntuu ihan samalta, ei mitään uutta tai sellasta. Vaikeaa selittää, mutta ehkä ymmärrätte.

Olen taas vähän kipeä. Kävin viime viikolla salilla, mutta tällä viikolla en ole jaksanut tän taudin takia. Nukuin päikkärit ja olen halunnut koko illan mennä nukkumaan. Ehkä menenkin.